Miettiny illan aikana paljon... Mm. kuinka paljon ihmisen pitää kestää suhteessa jossa on väkivaltaa... ensimmäinen vakava suhteeni kesti puolivuotta. Väkivalta jota koin sioittui viikonloppuihin kun nähtiin enemmän... Exäni löi ei näkyville paikoille, selvinpäin että kännissä... Erottiin... kaikki parani, paitsi sairastuin vakvaan masennukseen... Ylä aste meni päin helvettiä.. pääsin kuitenkin ysiltä ja amis alkoi... Keväällä 2006 tapsin tämän jo ex-aviomieheni... Puhuin hänelle mitä mulle on tehty ja hän lupasi ettei ikinä tekisi mulle pahaa... toisin vain kävi... Alkusyksystä -06 se sitten alkoi... Väkivalta, taas... Se oli satunnaista.. Tammikuussa -07 tein sitten raskaustestin joka näytti positiivista.... Kaikki parani mutta vain hetkeksi.. Terve poika syntyi maailmaan 1.10.-07 Aika meni kuin siivillä.. Kuitenki alkuvuonna -08 väkivalta alkoi taas... Silloin maaliskuussa -08 tein testin, menkat ei olleet ees myöhässä mutta veristävuotoa oli ilmaantunut joten tein testin ja näytti positiivista... Kuitenkin raskaus meni kesken... Se on aina mielessä... Noh -08 toukokuussa esikoisemme huostaanotettiin... Ja kaikki levisi... En enää osannut olla se sama ihminen... Väkivalta edelleen elämässä, satunnaista mutta kuitenkin... Usein oli kysymys miksi mun pitäis jaksaa elää näin... Sitten väkivalta osittain muuttui... Siitä tuli enemmän henkistä, uhkailutkin olivat tuleet elämääni... Exäni uhkasi että jos yrittäisin edes lähteä se ei onnistuisi, koska en olisi lähtemässä ennen kuin hän kuolisi... Masennuin ja ahdistuin... -09 tuli sitten niin iso riita että meinasimme erota... saimme kuitenkin sovittua ja yritimme elää "tässä hetkessä" unohtaen menneet... Mutta niin ei käynyt... Mukaan tulivat syytökset uhkailu lisääntyi... Jouduin jopa yhdestä ystävästä luopumaan tämän suhteen takia... -10 alkukeväästä tein testin taas... Ja positiivistahan se näytti... Kaikki taas parani hetkeksi, raskaus sujui hyvin rv 32 viikolle asti normaalisti... Kunnes yksi yö tuli lähtö sairaalaan... 4.9.-10 syntyi pieni poikani, rv 33+3 Kaikki meni taas hetken hyvin... Mutta kun kotiuduimme sairaalasta ei kauaa mennyt kun väkivalta taas jatkui.... Ja nyt alkukeväästä -11 viimisen kerran exäni kävi muhun kiinni nuoremman poikamme nähden... Kyllä poikani näkee tilanteesta välillä vieläkin painajaista... Niin ja ero tuli 21.6.-11 En vain enää kestänyt.. Yksi jota pidin ystävänäni oli kuullut että olimme exäni kanssa eronneet, rupesi sitten facebookissa mulle vihasena pistämään että törkeää multa jättää exäni kun hän ei ole väärin tehnyt... Eikö väkivalta muka ole väärin?? Minusta on, kenenkään ei tarvitsisi kestää sitä mitä exäni kanssa kestin reilu 5 vuotta... Nyt uuden suhteeni myötä kaverit ja ystävät jotka ovat vierelläni pysyneet nää ajat, ovat tulleet sanoneet et ihanaa kun saatiin sut takas, nyt oot taas oma ihana ittes, pirteempikin kuin aikoihin... Onnellisempikin.. Ja kyllä mä olen nyt onnellisempi kuin koskaan... Tiedän että Sami on mulle se oikea... Se joka on läsnä auttaa ja tukee ilman että pyydän sitä...Sami on niin erilainen, exääni ja Samia ei voi edes verrata keskenään... Niin ihana ja erilainen hän on... Lisäksi voin ja pystyn puhumaan aivan kaikesta Samin kanssa... En ole ikinä tuntenut sellaista turvallisuuden tunnetta mitä tunnen Samin vieressä... Mutta kirjoittelen huomenna taas lisää öitä ihmiset!! (: